Vättern-joulukuu 2007

Perjantai-iltapäivä koitti. Ihanaa, matka veneeseen nukkumaan viikoksi ja vasurilla voisi hiukan kalastella... Tai niinhän mä luulin.



Lantikka ja vene kurvasi pihaan viiden aikaan illalla. Lantikan miehistönä Auvo ja Olli. Kari tulee vielä omalla autollaan mun seuraksi takapenkille. Puhelin soi, kKari soittaa. Auto paskana. Onneksi oli saanut mammansa heittää hänet Porvååsta Malmille.
Karin saavuttua matka taittui sujuvasti säistä ja laivoista jutellessa. Keliä oli luvattu enemmän kuin tarpeeksi ja SeaWindi lopettaa henkilökuljetuksen. Sillälailla.

Mulla on kännykässä Lokki-merisääpalvelu. Sillä leikin autossa ja ihmettelin, ettei mitään ihme paskaa keliä kumminkaan sen mukaan ollut luvattu, kun taas WindGuru netissä tarjosi lukemia aina 30 sekunttimetriin asti? No, ei auta matkan on jatkuttava.

Laivamatka meni hyvin, mitä nyt minä vähän rellestin. Ei jäänyt lapsille siitäkään mitään kerrottavaa....

Keli oli Stokiksessa ihan kohtuullinen, mutta paheni alaspäin ajettaessa. Olimme Karlsborgissa n.13:00 paikallista aikaa ja päätimme purkaa kuorman ihan rauhallisesti. Huomenna olisi parempi keli. Illalla oli pakollinen ruokaseremonia, Hirvikeittoa ja tuoretta Mäntsäläläistä jälkiuunileipää ja Terhin tekemää upeata hapa-imelä leipää. Kari muuten ei saa sitten enää tuohon koskea!!!

Aamulla kun kuudelta heräsin, pingoin kalsareisisillaan munaravia alas tupakalle ihmettelemään säätä. Ja prkl, se ei ollut mikään erikoinen. Apaut 12-14 tasaista....
Ei kun vesille...

Aallot oli ulkona ihan kohtuulliset ja paha olo alkoi vallata niitä, jotka nyhersivät jotain, eivätkä muistaneet katsoa välillä horisonttiin. Itse syytä sitä punaista kaljaa. Punainen on vaaran, esim. myrkyllisyyden, väri luonnossakin. Luonto opettaa varomaan moista moskaa.



Ensin Auvo alkoi mäskäämään. Yhtäkkiä Kari valahti kalpeaksi kuin lakana. Samalla tuli hytin päältä ämpärillen vettä suoraan sen lärviin. Se pelasti Karin karju-yrjöltä.

Minä en silleen merisairaaksi tule, siispä nukuskelin keulassa.

Sitten alkoi Ollia yrjöttää, samalla kun se mäskäs, niin sen vierestä alkoi takilavavan räikkä ujeltaan. Kala kiinn!!!

Kala pisti hyvin hanttiin ja ei halunnut siirtyä veneen puolelle. Haavissa kala osoittautui hyväkuntoiseksi taimeneksi, jolle pituutta oli kertynyt 76 senttiä ja painoa 5,4 kiloa.
Kello oli 11:30 ekana vetopäivänä.



Heti tuon jälkeen otti taas taimen, edelleen hyväkuntoinen. Jonka jälkeen taas heti tuli kolmas tane. Heti kolmannen jälkeen saatiin neljäs tane. Neljännen tanen jälkeen saatiin viiden kilon lohi. Tanet oli kaikki 2,5-4 kilon välii, potria veijareita.
Kello oli silloin 12:50.



Sitten se tuuri oli käytetty loppuun.

Kamoja illalla ylöskelatessa takilasta löytyi yksi pentu vielä joka laitettiin takaisin. Plaanarissa oli joku käynyt myös nakertelemassa salakkaa.
Tyytyväisenä päästiin marmoripihvien ja suppissoossin kimppuun.
Erotiikan tappajaan selälleen ja ei kun odottamaan aamua ja leudompia kelejä.



Aamulla ja fittu. Tuuli oli vaihtanut Itään ja puhalsi riittävän lujaa ja isoa aaltoa suoraan satamaan.
Pikapalaverin jälkeen vene ylös ja 70km taival Sjötorppiin, Vänerille. Voi kun me tehtiin taas niin väärä ratkaisu.
Sjötorpissa oli meinaan kovempi keli ja se tuli suoraan pohjoisesta. Ei ollut tyyntä sielläkään ja aaltoa tuli koko Dalbosjönin voimalta. Tuttavien venekunta oli jäänyt Vätternille, siirtyneet vaan Granviikkiin. Veneessä oli heti lähdön jälkeen 7kgn lohi.

Me laskerttiin vene Torsöstä ja kierrettiin päivän aikana sen saaren kärki. Yksi kala meillä oli kiinni hetken, mutta plaanarit leijuivat niin paljon, ettei siitä oikein mitään tullut.
Tapsan vene oli saanut Granvikista vielä toisen, n.3 kilon, lohen.
Illalla oli Lohimedaljonkien vuoro, kerma-sinappi-smetana soossilla.

Seuraava päivä, Aurinkoa ja tyyntä, n. 6-7m/s. Hieno keli seilailla aalloilla. Kalat vaan oli nukkumassa.
Päivällä saatiin pieni ja nätti taimen. Noin 2-2,5 kiloa. Siitä iltaan mennessä ei nykyäkään.



Päätettiin, että kamat nousee lammikosta klo:16:30. Juuri ennen sitä, plaanari alkoi ulvoa. Pitkän väsytyksen jälkeen haaviin tuli komea, 4,9 kiloinen Nieriä. Samassa takilasta lähti, reilu mitallinen kirkas kala, jonka merkki jäi arvaukseksi, koska karkasi vähän ennen venettä.
Tapsalla oli samaan aikaa ihan hyvä lohi kiinni aika lähellä meitä.
Ruokana oli Hirvihöystöä...



Seuraavana aamuna alkoi järjetön myrsky. Karlsborgin tuulimittari ujelsi 13 tasasta ja reilu 20 puuskissa. Minen kyllä siitä enää mitään puuskaa erottanut. Mentiin kumminkin pyörimään sataman lahdelle, kun veneessä tulee vähemmän känniin kuin maissa. Hämmästys oli illemmalla suuri, kun olimme saaneet taimenen ja 60 senttisen nieriän. Taimen näytti talvikolta, joten se dumpattiin takaisin. Iltapäivällä väsyttelin vielä semmoisen pienen 2-3 kilon taimenen veneen taakse, mutta se otti vielä jatkoajan siinä.
Iltapalaksi söimme jonkun lampaanliha-padan.



Viimeinen vetopäivä koitti ankeana, ihme. Etelästä tuuli edelleem riittävän lujaa. Kaiken lisäksi Suzuki-Cup Vättern oli alkamassa, joten meillä ei ollu majoitusta enää yhdeksi yöksi. Kamat pakattuamme lädimme vielä kerran hinkaa vastatuuleen. Saalis oli pari pientä talvikkotaimenta ja yksi syötävä pari-kiloinen. Syöttejä oli kyllä järsitty, mutta emme olleet huomanneet mitään pysyvää kiinnitystä.
Vene ylös hämärissä ja vaatteiden vaihto. Ekeniin Pitsalle ja kokka kohti Stokista. Laiva lähtisi vasta seuraavana aamuna.

Arbogassa pysähdyttiin Dinnerssiin kahville. Mietittiin siinä yöpymisjuttuja Stokiksessa. Västerosista Stokikseen ei löytynyt paikkaa, missä olisi ilaa. Lähtiessä hokattiin, että tässähän on hotelli samassa. Tilaa oli, ei kun pää tyynyyn. Viiden aikaan aamulla lähdettiin ajaa kohti 150km etappia kohti Tukholmaa ja SeaWindia. Naureskeltiin, että se nyt ainakin keinuu vähemmän kuinIlmarin viikon aikana oli keinunut.



Väärin arvattu...

Elokuun kalareissu

Pistän yhden vanhan reissuraportin tähän, kun on aikaa.

Pöbelfiske I Finnmark 2007

Loma, mikä ihana tekosyy. J-Pn kanssa sovittu matka maailman tappiin ja kohta jo vuoden odoteltua päästiinkin matkaan. Tuo tuomion päivä oli 15.8.2007.
Lähdimme kahdestaan 11 aikaan aamupäivästä jäätelöautolla ajelemaan kohti Norjaa.
Ja se matka oli piiiiitkä....

Ensimmäinen pysähdys oli Jyväskylässä, josta piti käydä hakemassa Simmsisn kengän nauhoja, kun Vissut paukkuu heti poikki. Onneksi siellä oli. Vanhana Jyväskylän kettuna sitten Minimaniin ruoka ja eritoten, kalja ostoksille. Saatiin me sinne 250€ tuhottua.
Siitä sitten auton nokka kohti Iin Shelliä, jossa tarkoituksena suorittaa ensimmäinen tankkaus ja toimittaa siimoja Jounille, joka asuu siinä lähellä.
Turinoinnin ja tankkauksen jälkeen hyppäsin itse puikkoihin ja J-P alkoi sitomaan perhoja vänkärin paikalla. Itikoita lenteli niin perkuleesti, notta lasinpesurin neste otti ja loppui Torvisen kohteilla. Siittä sitten ihan näppituntumalla ajettiin Vuotsoon, josta löytyi pihalle unohtuneet vedet ja pesurit.
Kaamasjoen vieressä pidettiin yöpalan pituinen tauko ja Karigaksella tankattiin taas. Sumu oli niin kova Kaamasen pikataipaleella, etten nähnyt ensimmäistäkään antilooppia matkan aikana. Joku harmaa vilahti auton kyljessä, mut en tiiä mikä oli.

Aamu neljältä soittelin Seleniukselle, että herätys. Oli sovittu meinaan rehvit joelle ja se piti siirtää semmoinen 60km toiselle joelle. Kun pääsimme sinne kämpille, niin otimme poikien kanssa löysät pois. Peppu oli kuin 52 tuuman taulu-telkkari matkan jäljiltä.
Juotiin sitten pikakännit ja mentiin nukkumaan. Mukavan krapulan kanssa herätys kolmen aikaan iltapäivällä ja suuntana desinfioimaan kalakamat ja ostamaan luvat.
Nalle ja Jukka olivat olleet viikon ylhäällä jo ja valittelivat hiljaista nousua. Mutta meille riitti jo se hiljaisuus ja tunnelma. Olimme taas vuoden tauon jälkeen kotona...



Ekana yönä saimme tapahtumia, mutta pitkähäntäinen perho ja kylmä vesi ei ollut nyt kaikkein kiitollisin yhdistelmä. Kalat olivat kyllä kiinnostuneita, mutta eivät pysyneet kiinni. J-Pn eka kala oli varmaan jollain illan ekoilla heitoilla.
Pari ekaa lupaa heitettiin tuloksella räpsy silloin tällöin. Sitten alkoi sataa...

Vesi nousi jonkun reilun 30 senttiä ja heti alkoi tapahtua. Sain isohkon kalan kiinni, silmäpuntarilla apaut 15kg. Hiukan aurinkoa ottanut kolli. Väsyttelin sitä rauhallisesti n. ½ tuntia ja J-P otti kuvia. Sitten kala alkoi kypsyä ja aloin tuomaan sitä rantaan. Voimia sillä oli yhteen käännökseen vielä ja samalla kun se kääntyi, niin pinnan alta kuului pthui-ääni ja perho lensi mun takana olevaan puuhun. Irti, kele.
Pari laskua myöhemmin semmoinen pikkunen jalka otti hatkat samasta poolista. Siinä vaiheessa oli aikalisän paikka ja pieni itsetutkiskelu. Ei siis koskettelu, suom. Huom.

Mitään parvea ei kyllä oikein noussut ja Nalle ja Jukkakin lähtivät tyhjin käsin kotiin. Selenius oli saanut pari tittiä, joista toinen hauska titti hitsaamalla 6'9” #6 yksikätisellä. Oli kuulemma ollut kivaa. Asgeiri kertoi kyllä, että jonkinmoinen parvi oli huitassut ylös lujaa, mutta vesi oli kuulemma juuri semmoisella korkeudella, ettei niiden tarvinnut juuri pysähdellä alhaalla.

J-Pn kanssa tehtiin radikaali suunnitelman muutos tässä vaiheessa. Soitto Titti-Mikeylle ja nopea kuulumisien vaihto. Joki selvä. Luvanmyyntiin mars.
Arvonta oltiin keretty jo suorittaa meidän saavuttua paikalle. J-P sai luvan ykköselle ja kakkoselle, minä jäin ilman ykköstä. Nenäkkään utelun seurauksena oli pieni talsiminen Kukulpenille. Piti olla varma paikka. Hetken siinä oli hiljaista, mutta sitten näkyi alhaalla niskalla, kun kalat alkoivat pärskiä. Parvi tulossa, jes. J-P sai tokalla laskulla kalan, mulla taas yksi otti hatkat. Sitten alkoikin Turska-show. Pusikosta ryntäsi aborginaaleja kapakaloja suoraan laskun alle kaksin kappalein. Aloin kelaa siimaa sisään vitutuspäissään ja samalla otti kala. Pari potkua ja irti. Maailma oli paha paikka olla....



Yöksi kämpille vetäisemään kauneusunet ja sitten takaisin Kukulpenille. Siellähän oli enemmän porukkaa poolilla kuin skinejä Lauttasaaressa. Saakeli, siellä olisi voinut pitää makkarakioskia. Äijät heitteli semmoisilla ranteenpaksuisilla Uglyillä ja Shitmanon 8000 keloilla pientä Buchin pelltiä. Runkkaaminen hiekkapaperillakin näyttäisi miellyttävämmältä. Joku oli saanut siitä sluukki-titin ja sinne jokeen lensi niin paljon patarautaa koko ajan, ettei siitä enää mitään voinut saada.
Ja kukaan ei heittänyt sitä niskaa. Kalat pomppi siellä. Vihellellen hivuttauduin alas niskalle ja laskun aikana sain pari kalaa kiinni, joista toisen sain väsyteltyä aina jalkoihini asti, ennen kuin se irtosi.
Seuraava lasku palauttikin tilanteen normaaliksi, eli MP taas.
Laskettiin siittä sitten ykkösen puolelle iltapäivästä ja minä aloin valokuvaamaan, kun lupa ei riittänyt niin alas. Puoli tuntia ennen luvan päättymistä J-P sai titin.

Seuraava lupa taas samalla joella. Käveltiin koko kakkosalue ylhäältä alas. Nada, zip, nothing.



En oikein tykännyt joesta, vähän liikaa humusta ja jotenkin ei mun mesta. Aateltiin että olisi kivempaa vaikka heittää tyhjää tutuilla paikoilla, joten joen vaihto oli taas edessä. Muutenkaan en ymmärrä 1500km ajamista jonottaakseni jossain hyttysten keskellä ringissä vuoroani. Täällä kaupungissa saa jonottaa ihan liikaakin aina. Ilta osoitti koti-joen olevan kaivo edelleen. Antti tuli poronsa kanssa Komagilta. Oli saanut pinturilla nätin kalan. Tuli meille majoittumaan ja kävi hakemassa luvan. Viiden minuutin heittelyn jälkeen sai semmoisen 7-8 kilon kalan pinturilla taas. Kun on tuuria naisissa, niin on kalassakin näemmä?
Antti tykkää heitellä kanssa lyhyillä 6'6”-8' vavoilla ja jollain #5-6 luokkaisilla. Semmoisilla se sai aika paljon kaloja.

Ite siitä suivaantuneena kanssa kaivoin yksikätisen naftaliinista. 7'6” Toffon ja 9' #8 Kissan. Olin munia myäten kylmässä vedessä aika nopeassa poolissa tarjoamassa uppo-bomberia kaloille, kun huomasin että yläpuolellani alkoi hyppimään sinttejä. Äkkiä yli vähän turhan pahasta kohtaa jokea. Virta lähtijo viemään, kun vaan varpaat suti pohjassa ja vesiraja oli sentin päässä kahlureiden ylälaidasta. Olo oli kuin ongenkoholla taas. Onneksi matalampaa tuli ja pääsin yli. Äkkiä kalojen edelle ja kohta mulla olikin vähän jähmeä täinen 5-6 kilon kala sylissä. Olin onnesta pyöreä.
Siitä illasta eteenpäin niitä kaloja nousi taas pieninä parvina.



Joonas ja Jarppa tulivat joelle. Niiden kanssa istuskeltiin ja juteltiin kaikesta. Kivaa oli, kalakin nakersi kohtuudella.



Viimeisen luvan viimeiset tunnit oli muistorikkaimmat. Sain ensin tosi nätin, mutta pienen taimenen. Oli niin pahasti kiinni, että jouduin suorittaa ruumiinavauksen.
Seuraavaksi J-P rikkoi jokikuparisen. 10 lupaa ja eka lohi. Joku 3 kilon titsari. Siistiä.
Vaihdoin taas isoon Sunrayhin. 4-5 heittoa ylärajalta ja kunnon kala kiinni. Väsyttelin taas sitä aikani ja sain kalan rantamatalaan. J-P huusi että apaut kympin täinen mamma. Kun sain sen naaman kiville niin maailman kauhein kuviteltu ääni kuului taas. Pthui-vittu se on irti. J-P juoksi kuin Mobutu Sese-seko sen kalan perässä pitkän matkaa niin, että vesi pärskyi kuin sonnilauma kirmailee kiimassa tuolla Ruåtsin puolella.
Seuraavalla laskulla taas hyvä imasu ja sekin päästi saman tien irti. Ja sitten loppui aika ja raha. Jos niitä olisi , niin olisin vieläkin ylhäällä.



Kotimatka sitten ajettiinkin aikamoisen hiljaisuuden vallitessa. Ei paljoa juteltu...

Kävimmä kalassa

Lähdettiin pikapäätöskellä reissulle, perhokalastelemaan.
Keli mantereen puolella oli kurja, niin säätietotusta seuraamalla Saaristossa olisi inhimillsemmät kelit.



Suuntasimme siis Ahvenanmaalle, tarkalleen Brändööseen. Taimenia oli kuulemma näkynyt, mutta...
Kelit olivat saarella tosissaan hyvät. Aika tyyntä ja puolipilvistä.



Aloitin omalla, tutulla mertsarijahtiin tehdyllä paketillä. Pikku-Toffo ja Opti-DF. Attackin slow-sink ampparilla höystettynä.




Ekana päivänä saldo oli tasan 0. Tasainen suoritus näkyi myös seuraavana päivänä. Maanantain suurimmat saavutukset olivat meduusa perholla ja Bucktaili-perhon polttomurha.




Kyllähän sitä kaikkemme yritettiin...

Sulkasato

Tuli kaikennäköistä tavaraa postiluukkuun. Itse kun en ymmärrä noiden dinosaurusten suomujen päälle yhtään, niin jos joku tarvitsisi?
Alan tässä pikkuhiljaa paloittelemaan sitä ja katsomaan tarkemmin, mitä kaikkea pussin pohjalla rötköttää.

Pistän kuvat niistä ja niitä saa ostaa 3€/per puketti. Trakopaanissa on 6 höhhöö/säkki ja noita siipisulkia aina pari/pussukka.

Muuto duunissa sen kuin kiihtyy ja alkaa olla hyllyt pitkälti purettuina ja kannettuna uuden liikeen varastoon.


Reevesin fasaanin siipisulka. Kolme pakettia löytyy. Aika pieniä, joten ei suurimpiin perhoihin.




Kultafasaani. Melanistinen muunnos. 9 pss.



Temming's Trakopaani. 4pss.


Kakadu tai Nymfi. En tiiä, 2pss.


Kultafasaania. Scarlett väri. 5pss.


Ota yhteys jiimhoo ätt gmail.com tai pk -netin YyVeellä.

Töitä, töitä, töitä...

Firma muuttaa, vanhaa kamaa pois, uutta sisään, kantamista, suunnittelua ja vielä normaalit työt. Tunnit päivässä ei tahdo riittää.
kun Itäkeskuksen haarakonttori lopetti, niin hetken oli hyvä olla. Nyt on kaksi tilaa taas ja tuplasti mietittävää.

Black eye kävi tänään mittaamassa uuden liikkeen ikkunatarrojen paikat.

Perhopuolella Surakan reissu messuille oli antoisa.
Saimme uusia edustuksia ja ei miltään pikkumerkeiltä, Korkers ja Ross.
Korkershan on "the aquastealth", kumipohja-plääkä ja Ross, Amerikan raitin perusfirma.

Perhonsidonta-kisatkin alkaa kohta. Materiaalia menee sitä mukaa kun kantaa sisään. Vaikka en noista sulkamateriaaleista perustakkaan, niin nyt on joutunut hankkimaan kaikkea erikoista aina Trakopaanista tukaaniin, Macawia sekä erillaisia Kesä-, morsio-, mandariini-sorsan paloja ym. Kaikennäköisiä fasaaninpalojakin värjättyinä alkanee löytymään.
No katsotaan mitä tulee maahan asti.

Yksi projekti on hankkia väkäsettömiä koukkuja. Vaikea löytää ihan kunnollista. Knapekki ei asiakkaille kelpaa, Tiemcolla on yllättävän vähän malleja, joskin ihan hyviä. Hanakkia on niin monta yrittämässä, ettei jaksa sitä samaa, mitä kaikilla on jo. Ei ole tyyliä moisesssa.

Blogi-startti

Näin se alkaa...

Ensimmäinen Blogikommennti, nääs.



Tarkoituksena pistää tänne mietteitä ja kalareissuja.



Tänään sain yhden vavan rakennettua ja vein sen asiakkaalle liikkeeseen.
Huomenna olisi työpäivä, täytyy tehdä kaikennäköistä.

Perhonkin taidan vielä kietaista. Olen vaihtanut temppelikoiran Islannin poniin, kun se on elävämpää ja vähemmän rään oloista. Täytyy vielä keksiä konsti siihen, ettei se menisi ihan niin pahasti sekaisin. Täytyy myös tehdä lyhytsiipisiä versioita.

Olimme lauantaina Kokkelilla kalassa Olennon kanssa, mutta hiljaista oli kaikin suhtein.
Seuraava kalareissu olisi viikon päästä torstaina.